Jeesiöjoki

Jeesiöjoki on noin 80km pitkä joki,
joka saa alkunsa kittilän kunnasta kumputunturin läheltä ja laskee sodankylän kitiseen(joki).

Itselläni kalastus on keskittynyt kyseisellä joella sodankylän varuskunnan alueelle koska olen asunut varuskunnassa koko pienen ikäni. ja on näihin päiviin asti pysynyt kesän kalastuskohteena.

Noin 4km varuskunnasta ylöspäin alkaa parhaat kalapaikat.

Pääkalana Harjus jota paikoin runsaasti mutta pääosin alamittaista.

Joki on suht helppo kahlattava mutta pohjan liukas levä/kasvillisuus saattaa joskus yllättää.

Vesi on lievästi sameaa.

Perhoina toimii normaalit pinturit ja levysiipiset uppikset.

Juhannuksen aikaan kissasuvannolta on mahdollista saada isojakin siikoja kalojen tullessa ruokailemaan suur-survias hätsingin aikana. Tosin vene on silloin ehdoton.

Joki on muuttunut vähän huonompaan suuntaan liika kalastuksen takia, mutta toivottavasti nykyään on kalastajailla ainakin osalla on järkeä joella päästää alamittaiset kalat pois ja ottaa vain omiin tarpeisiin tuoreena syötäväksi kalat. Eikä verkolla pakastimeen periaatteella.


Sodankylän kirkonkylän kalastuskunnan luvan saa ostettua Simoselta.

-Janne

Kausi is finito! Kaput! ohi on!

Meidän kausi loppui parisen viikkoa sitten Levijoelle.
Molemmat olimme tuskissamme ja halusimme vielä kerran joelle. No kävimme katsastamassa Ounasjoen kotirantamme ja totesimme, että vesi on korkealla ja virta kova ettemmä edes yritä. Tyytyimme paistamaan makkarat laavulla.
Janne etti meille hyvän paikan Levijoesta ja lähdimmä sinne. Ajaessa levijoen yltä totesimme, että onpas vesi korkealla, että saa nähdä... Ajoimme automme muoniontien varteen sähkömuuntamon pihaan. Janne sanoi, että lähdemme tästä kävelemään suoraan linjoja pitkin n. 1km verran. Eräkoira Kaaos matkaan ja menoks. Pääsimme 100m tuli oja, pääsimme sen yli ja jatkoimme matkaa. Sanoin jo Jannelle, että aika vetinen tämä meijän reitti... No toiset 100m ja tuli suo. Mietimme jo että käännymmekö takaisin, mutta sitten päätimmä mennä etteenpäin. Muutama askel ja upposin suon silmään, josta Janne repi minut ylös. Siinä vaiheessa päätimme palata autolle.
Autolla Janne etti meille uuden paikan samaisesta joesta ja sinne päätimmä mennä.
Muutama kilsa muoniontietä ja pellon reunusta pitkin joelle. Päätyimme jonnekkin piilopirtin pihalle. Olimma saaneet pellon reunalla olevan talon väeltä luvan ajaa sinne, joten auto parkkiin ja kalalle.
No... Kun pääsimmä joen varteen niin totesimme, että meijän kausi oli tässä. Uitimma huvikseen muutamaa kuulapäätä vedessä saamatta mittään ja rämmimme koski spotille ihailemaan tulvaa.
Haikeaahan se oli lopettaa kausi kuin seinään, mutta minkäs teet... Luontoäiti on arvaamaton.

Tulvajoki

Seuraavana päivänä lukkiin Lapin Kansasta, että vesi on yllättävän korkealla tähän aikaan vuodesta Lapissa, että alamme hipomaan tulva rajaa. Eikä se loppujen lopuksi ollut yllätys kun järellä alkoi miettimään, että olihan täällä nyt tuota vettä satanu aika reippaasti.

Nyt iloisin mielin odotamme talavea. Pilkkikauden alkamista, keskitymme perhojen sitomiseen, revontulien kuvaamiseen, reenaamiseen ja etenkin mie odotan laskettelu kautta!
Tännään salille mennessä parkkeerasin auton eturinteiden eteen ja voi pojat ku hypin riemusta! Rinteitä lumetetaan! WOOP WOOP! Kävin jo intersportista kyssyyn millon saan tuua kantit terotettavaksi suksista ja lupasivat parin viikon päästä.

Lumen tykitys alkoi tänään!

Pakkanen paukkuu jo -10, joten meidän osalta perhokamat on kaapissa odottamassa ens kautta ja talvivaatteita vaihdetaan tilalle.
Tästä etteenpäin saattekin postauksia perhoista, salireeneistä, reissuista, ajatuksista, uusista hankinnoista ja yms.
Kiitos Ahti tämän kesän kaloista!

-Piia & Janne-

Vavat yhteen ja siimat solomuun

Meillä on pieni blogi hiljaisuus ollu tässä nyt tovi... Tämä johtunee vaan yksinkertaisesti siittä, että met laitoimme hynttyyt yhteen.
Alakoimma tuossa kesällä puhumaan, että on tyhmää maksaa kahesta asunnosta, sillä Janne vietti palijon aikaa Levillä minun luona. Heinäkuussa molemmat irtisanoimma asuntomme ja aloimma, ettiä yhteistä kotia. Pienten vaikeuksien ja mutkien kautta unelmien koti löyty Levitunturin takkaa, rauhallisesta paikasta läheltä ounasjokkee.

Uuden kodimme portailta on n.1,5km ounasjoen tosi kivalle koski spotille. 100m kelkkareitille, josta pääsee mukavasti kävelypoluille, jotka vie mm. levi keskukseen ja huipulle. Ja tietenki takapihaltamme pääsee heti kerräämään luonnon antimia kuten marjoja. Yks päivä Lapin porokylän asukit kävi tekkeen Kaapon kanssa tuttavuutta.
Uudessa kodissamme on pinta-alaa n. 70neliötä. Yläkerrassa on n.20neliön parvi, jossa on meidän olo/vierashuone ja perhosidonta spotti. Alakerrassa on meidän master bedroom, kodinhoitohuone, kylppäri/wc/sauna osasto ja tupakeittiö.

Virallinen Kihlajaiskuva. Kuvaajana toimi Petra Ta

Päättihän Janne kosia minua jo Tanhuan reissulla ja kihlat vaihdoimme heinäkuussa. Hääpäiväksi sovimme 9.9.2017 :) Voin sanoa, ei ole helppo löytää hääpaikkaa meidän kriteereillä :D Paikan pitäisi olla joko joen tai järven rannalla, tähän kriteeriin on tasan kaksi paikkaa löytynyt Levin läheltä. Onneksi on aikaa vielä!
Meistä tuli syyskuussa ihanan Onni-Pojan kummeja, voi poika raukkaa mihin joutuu!
Eräkoirakin säikäytti meidät pahemman kerran ja eläinlääkäri reissulta ei vältytty. Onneksi Kaaos sai vielä elinaikaa ja puhe uudesta karvaisesta perheenlisäyksestä alkoi.
Reissuja ollaan tehty todella vaihtelevasti nyt, niin yksin kuin yhdessä. Niistä tulossa juttua lissää.
Nyt taas olemma Back in bisness, joten antoisia luku hetkiä!

-Piia & Janne-
Alla kuvia yläkerran Perhosidonta/vieras/olohuoneesta.

Kairiver Weekend 12.-15.6.2015

12.6 suunnattiin Jannen maasturilla kohti itä-kairaa sompioon kairijoelle. Kairijoki sijaitsee sodankylän kunnan itä osassa lähellä lokkaa.  Kairijoen eräkeskus järjesti yhteistyössä Sodankylän perhokalastajien ja perhokalastuslehden kanssa perhokalastuskurssin. Minä, Janne ja Kivelän Heikki olimma vapaaehtoisina sodankylän perhokalastajien edustajia. Mikko Törmä oli vetämässä kurssia.  Kurssilla käytiin läpi mm. erillaisia kalastustekniikoita, harjoiteltiin joen lukutaitoa ja missä kalat sijaitsee virrassa, tutustuttiin perhokalastusvälineisiin, harjoiteltiin heittoja, hyönteistietoa kartoitettiin, sidottiin perhoja ja tutustuttiin mikä perho kannattaa valita missäkin.  Kurssin viimeisien päivien teemat olivat kalareissu ja leikkimielinen kalastuskilpailu. Me emme harmi vaan ennään pystyneet olleen mukana, työt ja velvoitteet haittaavat harrastuksia. 

Perjantai iltapäivänä saavuttiin eräkeskukseen klo 16.00 aikaan. Käytiin esittäytymässä ja haettiin mökin avaimet ja asetuttiin ”kodiksi”. Eka iltana käytiin kalassa ja muutoma pieni harjus tarttui perhoihin. Kalasta tullessa käytiin Parin kaverin luona jokirannassa, johon olivat pystyttäneet kodan. Perhonsidonta tuli puheeksi ja auton perässä oli sidonta vehkeet niin sidoin levysiipisen uppoperhon malliksi.

Illalla tultiin takaisin mökille ja naapurimökin saman perhokalastus seuran tutut isännät pyysivät käymään kylässä. Piian kannssa mentiin raatailemaan ja papathan kaatoi kupit täyteen suomalaista kuivaa valkoviiniä. Paikalle saapui myös paikan toimitusjohtaja 2 litran kaljapullon kanssa ja sitähän tuolla yhdistelmällä päihtyi ihan hetkessä. Raatailuista ei paljon kerrottavaa ole, mutta salalarvojen henkistä elämää siellä pohdittiin ja kalavaleita kerrottiin.

Lauantai aamuna Heikki saapui sodankylästä pelipaikoille ja herätti meidät jo aamu kasilta. Kurssi alkoi klo 12 aikaan ja paikalle saapui 4 kurssilaista. Esittelyjen jälkeen alettiin sitomaan heti ensitöikseen perhoja. Pinkki murkku oli ainakin tyttöjen mieleen. Seuraavaksi oli heittoharjoittelua, jolloin opeteltiin vedestä lähteviä heittoja. Heitot alkoivat sujua yllättävän nopeasti. Muutoma pikkuharri ja taimen käytettiin ylhäällä. Pari kurssilaista tuli eteläsuomesta ja liittyivät joukkoon vähän myöhemmin. Loppupäivän ohjelmassa oli ruokailu ja kalastelua.
Syönnin jälkeen piti olla perhonsidontaa, mutta porukka halusi kalalle joten kurssilaiset lähtivät omatoimisesti kalaan. Suuntasimme Heikin, Piian ja yhden kurssilaisen perään kalalle. Tulomatkalla ajeltiin sormijoen sillan yli ja harjukset pintoivat joessa eli hirmukyytiä parkkiin, että pääsisi perhoa tarjoamaan. Noh Piia huomasi, että maasturin renkaasta kuuluu pihinää ja rengas on puolityhjä. Ei muutakuin Piialle kalavehkeet kouraan ja heipat. Suuntasin pikavauhtia eräkeskukseen ettei tarvitse alkaa renkaanvaihto hommiin keskellä erämaata. Onneksi eräkeskuksesta löytyi "riekonpaska" paikkoja ja kompura. Renkaanvaihtoon meni noi puoltoista tuntia, kun tuota maasturia on aika hankala tunkata ja kontista löytyy vain maastotunkki. Parikertaa kaatui se tunkki ja piti pölkkyjä laittaa jousipakkojen alle että renkaan sai paikattua. Paikkaus onnistui ja vieläkin on ilmaa renkaan molemmin puolin :). Piia oli sitten saanut sen pintovan mitallisen harjuksen siitä missä se pintoi, mutta puhelin tietenkin autossa ja kuvat jäi ottamatta.

Sunnuntaina ryhmä jaettiin kahtia ja Mikko lähti katsomaan kalapaikkoja kurssilasille eli kalalle, mutta muotoili asian hyvin muille. Piia ja Heikki ottivat aikuiset ja mie jäin pitämään tytöille kahlaus koulua. Piia kertoo kemijoen reissusta näiden minun lorujen jälkeen. Kahlauskurssi meni hienosti ja kastumisilta vältyttiin. Loppupäivä kalasteltiin tyttöjen kanssa eräkeskuksen läheisyydessä ja  paisteltiin makkaraa laavulla. Heikki ja Piia lähtivät sodankylään, koska molemmilla oli maanantaina töitä. Syönnin jälkeen pidettiin vähän paussia ja illalla Mikko opetti cdc- perhojen sidontaa kurssilasille. Itsekin opin muutoman uuden perhon joita pitää kokeeksi sitoa omiinkin rasioihin. Loppu ilta meni hengaillessa ja telkkaria katsoessa eräkeskusessa.

Maanantaina keli oli aivan paska, vettä ja tuulta riitti. Päivän ohjelmana oli perhokalastusta jo aloittaneille kurssilasille sormijoen ja kairin liittymäkohdassa. Kaikki kurssilaiset olivat saaneet kalaa kelistä huolimatta. Mie jäin eräkeskukseen kahden uuden kurssilaisen kanssa. Aluksi oli perhonsidontaa aiheena kuulapäät. Nollilta lähdettiin ja kyllä niistä perhoista alkoi lopuksi muodostua jo hienoja yksilöitä. Opetin pojille heittämistä aluksi ja normaalit heitot alkoivat luonnistua. Päivä kalasteltiin keskusken läheisyydessä, mutta vain lyhyitä pistoja joelle koska sää oli kylmä ja kalastajat jäässä. Ruuan jälkeen toivotin kireät siimat kurssilaisille ja jätin heidät Mikon huomaan. Paluumatka meni nopeati, koska tiesi että kotona pääsee sohvan nurkkaan pötköttämään ja leffoja katselemaan.

Itsellä kalastelu jäi kurssin pitämisen takia aika vähiin mutta mukavaa oli :)

-Janne-









Sunnuntaina Heikki pyysi minua mukhaan Kemijoen reissulle parin vanhemman ja yhden nuoren kurssilaisen kanssa. Tottakai lähdin, olen aina halunnut kalastella kemijoessa. Suuntasimme savukoskelle Kemijoen yläjuokselle lipakkaan. Joki on aika leveä ja koskikohtia on kivan välimatkan välein. Koskesta nousee harjusta, taimenta, siikaa, haukea ja puronieriää. Joessa oli yllättävän matalalla vesi ja pystyi kahlaamaan aika keskelle. Perhoina kokkeiltiin kuulapää pupaa, arikon pikku mudleria ja pinta kalvon alapuolella uivia perhoja. Pinta syöntiä oli tosi vähän, muutama mölli nähtiin käyvän pinnassa ja niitä yritimme metästää.
Ryhmämme nuorimmainen sai pienen harjuksen, muuten oli vain karkuutuksia tai nykyjä. Kalastuksen ohella juokasimme kaffia ja söimmä eräkeskuksen emännän mukhaan laittamia pullia. Heikki antoi heitto opastusta ja mie antoin ylläs-kittilän kalapaikka vinkkejä. Tottakai Heikki kertoi hauskoja kalajuttuja ja irvaili minulle ku olen niin hidas ja en pijä mittää kiirettä :D Palattuamme eräkeskukselle paistoimme kurssilaisten kanssa makkarat ja raatailimma. Sitten oli minun ja Heikin aika lähteä kohti pyssykyllää. Heikki vei minun meidän sodankylän residenssiin ja siinä pakkailin oman auton ja tein lähtöä kittilään. Kairijoella ollessa minulla oli pieni lentsu päällä, mutta saapuessa sodankyllään olo oli tosi kehno. Matka kittilään meni pienessä horkassa ja kotia päästyä kuumemittari näytti 38 astetta. Alku viikko meni sitten kuumeilessa.

Kairijoen eräkeskuksesta löytyy orviksen jälleenmyynti. Löytyy kalastustarvikkeita esim. tippettejä, kartioperukkeita, kellunta-aineita, perhoja, vapoja yms. Itse ostin Hirvosen Jukalta (joka on eräkeskuksen TJ) Orvis Battenkill 3- kelan Vapaani. Nyt Curviksella (joten kutsun orvis clearwater vapaana) heitot sujuu ku on setti kasassa.
Kairijoki oli todella kiva ja kaunis paikka, suosittelen lämpimästi kaikille. Kiitos kurssilaisille ja eräkeskuksen isännälle ja emännälle hyvästä palavelusta. Toivottavasti saadaan olla jatkossakin talkoilemassa kursseilla. :)
-Piia-

Kairijoki kuuluu korvatunturin kalastusalueeseen. Kairijoella on muutakin aktiviteettiä kuin kalastus. Melonta, metästys, Marjat, sienet ja vaellus. Tässä muutama linkki Kairijokeen liittyen.
Kairijoen eräkeskus
Korvatunturin kalastusalue





P.S Kännykät ei kuulu eräkeskuksen alueella ja muuallakin aika heikosti, mutta eräkeskuksessa on WLAN satelliitin kautta, jota saa käyttää. Siis luvat kairille kannattaakin ostaa eräkeskuksen emännältä tai isännältä ;)

Lupa-asiat Aakenusjoki - Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Tämä suomen kalalupa politiikka ja lupien hajanaisuus on perseestä. Oltiin menossa aakenusjoelle kalaan ja puolipäivää meni lupia etsiessä, koska netistä ei sellaisia löytynyt. Viimevuodesta lupa oli muuttunut ja metsähallituksen erälupa sivun uudistuksen takia luvista ei ollut tietoa. Levimatkailun ihqu Ari alkoi selvittämään lupa-asiaa, mutta tuskastuneena otin ohjat omiin käsiin ja soitin itse metsähallituksen alue johtajalle, joka ohjasi minut tämän alueen vastaavalle lupa-asioita hoitavalle henkilölle joka osasi kertoa että koko suomen metsähallituksen viehe lupa käy myös aakenukselle ja suomujoelle koska olen paikkakuntalainen sodankylässä. Eli samalla luvalla paikkakuntalaistodistus kädessä voin kalastaa myös suomua. Lupa oli 40€ vuosi ja perhekohtainen eli Piia pääsi halvalla :D levimatkailun asiantuntijalle myös kiitos, mutta itse olin nopeampi.

Päästiin vihdoin aakenusjoelle mutta hiljaista oli vaikka muutomia päikkäreitä jo näkyi. Kalastettiin uppoperhoilla sitten melkein koko aika eli kakshäkiläistä pintakalvoo joen mataluuden vuoksi. Joki oli omaan mieleen just hyvä eli aika kapea, koskia ja suvantoja löytyi. Vesitilanne oli ihan ok, mutta jos kesästä tulee kuiva niin varmaan menee aika matalalle. Aakenukselle pitää vielä joskus palata ja näköjään hakemalla hakea ne kalapaikat tämänpäiväisen hiljaisuuden perusteella. 

Aakenusjoki sijaitsee kittilän kunnan alueella. Joki yhtyy ounasjokeen ennen lentokenttää. Metsähallituksen lupa-alueelle pääsee kun kääntyy kolariin menevälle aakenuksentielle. Tietä ajetaan n. 20km kunnes tulee risteys oikealle aakenusjoentielle. Tiellä on selkeät kyltit aina oikealla puolella esim. Jolhikko, johon loppuu osuuskunnanlupa. Tietä kun ajaa eteenpäin tulee aakenuspirtti, jonka pihan läpi pääsee joelle ja siittä muutaman kilsan päässä on kalliokoski. Jos osuuskunnan. alueella haluaa vispata luvan saa kittilän teboililta. 

Samaisella kivellä seistiin n, vuosi sitten :)

Metsähallituksenlupa alkaa jolhikosta ylöspäin...

Vissun demohässäkkä

Torstaina suuntasimma taas pyssykyllään. Janne lähti Kaapon kanssa jo päivällä ja mie kävin työillan riipaseen ja ajelin sitten Jannen luo. Torstai iltana lähimmä iltakalalle Jeesiöjokkeen. Vesi on vielä vähän korkialla ja pinta syöntiä ei juurikkaan ollut. Vähän alakaa jo sääskiä ja ötököitä olemaan, mutta ei oikeen syönnille asti. Muutaman tunti vispailua ja sitten kottiin nukkumaan.

Perjantaina koitettiin herätä hyvissä ajoin. Janne heräs, mutta minä nyt vähän saatoin kiukutella :D Aamupala naamaan ja sitten kasarmialueella. Vettä ja rakeita tuli taivaalta, mutta se ei hijastanu menoa sillä minä päätin juosta armeijan esteradan läpi. Radalla on 15 estettä ja inttipojat suorittaa sen kesällä ja talvella sukset jalassa, siellä kiivetään, ryömitään ja hypitään. Kävelle esteet läpi ja sitten eiku juoksemaan. 15min, sykkeet parhaillaan 170 ja hiekkaa löyty varmaan housujen sisältäkin. Esteradan jäläkeen juoksin vielä hiekkamontulle ja kipusin jyrkkää seinämää ylös. Tämän jälkeen lähimmä kasarmin sotilaskodille munkkikahville.
 Perjantai iltana kävimmä vielä jeesiöllä vispaamassa. Kalareissut meni lähinnä heittoharjotuksia tehdessä, mitään syönti yritystä ei ollut.
Lauantaina imuroin Jannen autoa 3h ja tienasin 20€ autosta löytyneistä kolikoista rahaa, RICH BITCH! ;D ;D Illalla kävimmä vähän kylillä pyörimässä ja viihyttämässä poikia ovella.
Sunnuntaina oli sitten vissun demopäivä.
-Piia-

Pidettiin Sodankylän perhokalastajien ja Simonen Oyn kanssa sodankylässä visionin tuote-esittely eli demopäivä, jolloin sai testata vapoja. Aamulla 9 aikaan keli näytti surkealta, vettä tuli ja tuuli oli kova. Ei auttanut kun lähteä myrskyyn esittelemään vapoja. Mentiin nilimellan rantaan pystyttämään telttoja 11 aikaan, että saadaan vähän oheistuotteita esille ja grillikatos pystyyn. Telttojen kasauksen jälkeen alettiin kasaamaan settejä esille tulevia testaajia varten.
 Paikalla kävi noin 40-50 henkeä testaamassa vehkeitä eli hoppua piti ja kelikin parani vähän päivän mittaan. Välillä piti käydä lämmittelemässä isännän asuntoautossa. Onneksi oerhokalastajilta saatiin muutakin porukkaa talkoilemaan niin homma saatiin pysymään paketissa ja asiakkaille pystyttiin opastamaan heittoa kohtuudella. Piian kanssa testattiin kolmos luokan 10.8 jalkaista visionin culttia. Olin itse vähän haaveillut pitemmästä larvastusvavasta ja se cultti lähti lyhyen harkinnan jälkeen tilaukseen. Siis vapahan menee pääasiassa Piian käyttöön, mutta molempien vavathan on yhteisessä käytössä :) kelaksi valittiin GT joita itselläni on kolmea eri kokoa jo entuudestaan. Siimaksi vibe 85 joka toimii yhdenkäden speyheitoissa loistavasti. Kaapista löytyy vielä samalle luokalle eri siimoja niin voi tulevaisuudessa testailla niitäkin. Niin ja semmonen vissun kelalaukku tuli hommattua kans niin mahtuu kelat yhteen laukkuun.
Summasummarum päivä meni mukavasti ja Simonen sai tehtyä mukavasti kauppoja ja ihmiset pääsi testaan vapoja ja siimoja niin ei tarvinnut ostaa sikaa säkissä.
-Janne-

Ensi vuonna uudestaan! :)

Tapahtumakoordinaattori Kivelä näyttää heiton mallia.

Pohjosen Perhoja!

Tässäpä tällanen kuva postaus perhoista mitä tulee pääasiassa käytettyä Harjuksen ja Taimenen pyynnissä täällä pohjoisessa.

Lisäksi näitten perhojen kanssa tulee käytettyä erilaisia kuulapäitä eri väreissä esim. GRHE on toiminut hyvin.

Siittäpä sitomaan ja kireitä tulevalle kaudelle!

*kaikki perhot on meidän sitomia ja kuvat meidän ottamia. Muistathan kysyä lupaa kuvien käyttöön :) Tekijänoikeudet pidetään meillä*

March Brown variantit peruskokona on Kamasan B175 #10

Griffiths gnat ja näitä sinne kokoon #20 on tullut tarjottua.

Peter Ross, March Brown, Haystack, Parachute Adams, Jatkoperä Mayfly, Pinkkikuula Prince, Nymfi pinkillä kuulalla ja Frank Sawyer's Pheasant Tail Nymphi. 

Pinkkejä Flymfejä #10.

Red Tag #10

Arikon pikku mudleri #10

Europea 12 #12

Prince nymfi tai Brown Forked Tail nymfi  #6-#12

Brown Bi-visible #12

Olivi pinturi #12

Crasshopper #10

Grasshopper #10 pitkävartinen.

Oliivi uppis ja Greenwells Glory #10.

Vaaksiainen.

Royall Bi-visible #12

Pinturi #12

Kakshäkiläinen, Prince, Red Tag ja March Brown Flymfi

Pinkki "March Brown" #10

Europea 12 #12

Greenwells Glory Spider #12

Mini Muddler #10

Hässäkkä #12

Pinkki Murkku #12