Secrets of the northern rivers: Koiravaellus Kilpiselle

Kolmella rajapyykillä

Syyskuun 11.pvä suunnattiin auton nokka kohti kilipisjärveä. Tällä kertaa lähdin reissuun ilman Jannea eli tyttöjen laatureissu oli kyseessä. Matkaan nappasin hyvän kaverini Katin ja hänen parsonrusselin Pojun, Kaaos oli tietenkin mukana. Rinkan kylykeen otin matkaan Orvis Clearwaterin 5# ja Orvis Battenkill 2, rasiallinen pintureita ja uppiksia lähti matkaan myös.

Ennenkuin lähdimmä matkaan tietenkin suunnittelimme reissua, minkä reitin kävelemme ja mitä otamma mukkaan. Mie sain appiukolta lainaan trangian ja teltta tuli meiltä. Aluksi mietimmä, että otamme molemmille omat teltat mukkaan, mutta sitten päädyimme yhteen telttaan. Telttana meillä oli Marmotin Tungsten p3. Rinkkana minulla oli Jannen rippilahjaksi saatu, rinkka oli hyvä ja tukeva. Makuupussina minulla on Häglöfsin Grizzly, jota ei vissiin edes valmisteta ennään ja makuualustana minulla toimii Exped Airmat lite M-koko. Vaatetus oli Merinovilla kerrastoa, merinovillasukkaa, kuoritakkia, nanopuffia illaksi, vaihto alusvaateet, yks pitkähianen, yöksi villasukat, yks t-paita ja villapaita. Pipo, hanskat ja puffi.
Mie bongasin meille tuon reitin ja aattelimma, että kun ensi kertaa menemmä niin otetaan lyhyt ja suht heleppo. No kovin heleppo se reitti ei kyllä ollu.
Ruokana meillä oli aamupuurot, pähkinöitä ja siemeniä sinne sekkaan, kaakaonibs-kuivamarjasekotusta, purkkiruokana löyty porokeittoa, lohikeittoa ja pussipastoja, ruisleipää oli mukana myös.

Perjantai iltana saapuimma kilpiselle ja majotuimme pikku huoneistoon. Saunomisen, hyvin nukutun yön ja aamupuuron jälkeen lähimmä kohti Kilpisjärven eräkeskusta. Mentyämme eräkeskukseen hoksasimma aulassa kyltin, jossa kerrottiin laivamatkasta kolmelle rajapyykille. Ehdotin Katille, että josko kävisimmä tuo kokkeileen ja niin tehimmä. Laiva lähti vasta klo 14.00 aikaan, joten aikaa oli 3h tuhlattavana. Lähimmä sitten ostamaan minulle kalastusluvan luontokeskuksesta. Saanajärvelle tarvitsi Lapin läänin läänikohtaisen kalastusluvan, joka maksoi 7€ viikko (kotona Janne kertoi, että meillähän kyseinen lupa perhelupana :D). Luvan oston jäläkeen menimmä kilpisjärven vieressä olevalle levikkeelle tekemään lounasta ja samalla kuvailimme maisemia. Syötyämme suuntasimme auton taas eräkeskukselle. Kellokin alkoi jo lähestyä kahta, joten kamat niskaan ja koirat mukkaan. Kolmelle rajapyykille otimma vain juomapullot mukkaan, lämpimät takit päälle ja hyvät kengät jalakaan. Laivamatka ei kestänyt kuin n.30min yhteen suuntaan *. Koirat pysy rauhallisena koko laivamatkan, Kaapo nukku minun sylissä ja Poju ihaili maisemia ja hauskuutti norjalaisia turisteja. Aikaa maissa oli n. 2h. Satamasta matka kolmelle rajapyykille oli 3km. Kävely meni mukavasti maisemia kuvatessa ja rupatellessa. Välillä tuntui kun olisi jossain satumetsässä, kohta peikot ja keijut tulevat koloistaan ja vie meidät rientoihinsa :D Rajapyykille päästyämme, emme voineet muutakuin ihailla maisemia (salakuljetimme muuten koirat yhtäaikaa Ruotsiin ja Norjaan :D ). Muutama kuva, Poju kävi uimassa Ruotsin puolella ja takaisin matkaan. Laivamatkalla takaisin Kilpiselle juttelimme vanhemman pariskunnan kanssa, jotka olivat 3pvä olleet vaeltamassa. Heistä sainkin kipinän, että jospa ens syksynä kävelis saman matkan kuin he. Olivat lähteneet eräkeskukselta kohti Mallan kansallispuistoa ja käyneet ruottin puolella.

Tämä maisema sai kyyneleet silmiini

Kun palasimme eräkeskukselle käytimme vielä hyödyksi sisävessa ihanat ominaisuudet ja lähdimme kohti saanajärveä. Matka oli todella rankka. Nousimme ensin n.500m ja sitten loppu matka olikin nousua ja laskua tasaseen tahtiin, enemmän nousua kyllä ja kivikkoinen. Mutta emme valittaneet. Maisemat oli taas kuin sadusta, tunturi poroja, auringon laskua ja tunturi purojen raikasta vettä. Välillä kyllä tuntui, että olemma jo kävelleet sen 4km mikä järvelle oli matkaa, mutta kun vihdoin pääsimme järvelle tuli ihan kyynel silmään. Kuva oli niin sanoin kuvailemattoman kaunis ja rentouttava. Kello oli kahdeksan pintaan kun saavuimme Saanajärven päivätuvalle. Päätimme, että alamme syömään ja sitten menemmä kalastelemaan. Ruokaa tehdessä kaminalla alkoi aivan järvetön tuuli. Päätimmekin, että kalastelut saa nyt jäädä ja telttaakaan emme ala pystyttään pihalle, vaan jäämme päivätupaan nukkumaan. Tuuli yltyikin vaan koko ajan yöllä. Syötyämme ja iltahommat tehtyä olimmakin jo niin väsyneitä, että päätimme alkaa nukkumaan. Nukahdimmekin jo ennen kymmentä ja viimeinen puukalikka laitettiin kaminaan yhentoista aikaan. Yö oli kuuma. Johtui varmaan kuumapatterista (Kaaposta, joka nukkui koko yön makuupussin sisässä) jalkopäissä ja hyvästä makuupussista.

Poju ihalee aamun maisemia

Sunnuntai aamuna heräsimme siinä seittemen pintaan. Heti herättyä katsoin ikkunasta ja uska oli vallannut koko Saanajärven. Vastakkaisen rannan kotaa ei näkynyt, Saana-tunturin huippu oli peitossa ja heti mieleen tuli, että jos usva ei laskeudu näemmekö vaeltaa eteenpäin. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen usva alkoi hävetä ja päätimme lähteä matkaan. Matkalla vastaan tuli muutama vaeltaja, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia. Kun saavuimme Saanan portaille vievälle polulle vastaan tuli eläkeläisryhmä, jotka heti alkoivat jututtamaan koiriamme ja heidän kanssa raatailimma tovin.

Sunnuntain vaelluksen lopuksi päätimme vielä kiivetä Saanan päälle. Reput jätimme portaiden juurelle ja mukaan otimma vain vesipullot ja koirat. Kiipeäminen oli yllättävän raskasta kahden vaelluspäivän jäläkeen, mutta ylös mentiin. Ylös mennessä taas saimme raatailla ihmisten kanssa, kaikista on niin hieno kun meillä on koirat mukana reissulla. Eräs vanhempi kokenut erämies- ja rouva jututti meitä joka välissä ja tämä herrasmies olikin oikea supliikki mies. Vanhat ihmiset on kyllä ihania ja heiltä saamat vinkit tulivat tarpeeseen. Maisemat Saanan päältä oli taas henkeä salpaavat.

Saana-tunturi

Minulla oli edellispäivän vaelluksen aikana tullut varpaat kipeäksi kengistäni. Hoksasin, että vanhat vaelluskengät olivat käyneet pieneksi. Saanajärvelle mennessä jouduinkin loppumatkan käveleen Adidaksen Superstareilla, voin sanoa että aika hazardi kokemus :D Saanalta tullessa alas varpaat oli jo aivan paskana suoraan sanottuna. Portaita alas tullessa otin kengät pois ja mikä helpotus. Viimeinen 500m eräkeskukselle missä automme oli, meni kyyneleitä niellessä. Hengissä selvittiin ja seuraavana päivänä varpaitten kynnet oli vähän mustat :D
Saavuttuamme autolle takaisin, vaatteet meni vaihtoon kevyempii kollareihin, koirille ja itselle isot ryypyt vettä ja sitten menimme vetään eräkeskukseen buffaan evästä navat täyteen.
N. kolomen pintaan lähdimmä ajelemaan kohti Leviä.

Matka oli mahtava, seura oli parasta ja ruoka... noh.. eihän näillä reissuilla koskaan syödä mitään gourmeeta :D
Kelihän oli mitä parasta koko viikonlopun, parhaimmillaan lämpötila nousi 15asteeseen ja aurinko paistoi päivällä koko ajan.
Kyllä suomen luonto on kaunista! Ja pidetään niistä kiinni. Pidetään luonto puhtaana, arvostetaan sitä! Jokainen voi pienillä teolla säästää tätä kaunista maata, ei olla itsekkäitä vai ajatellaan joskun tätä maata mikä meillä on.

Ens syksynä uudestaan ja toivottavasti samalla kokoonpanolla.

*Kolmen rajapyykin laivamatka Malla-laivalla maksoi meno-paluineen 25€. Jos halusi vain yhden suunnan kulkea maksoi se 20€.*
Tässä vielä muutama linkki mistä saa vinkkejä, jos suunnittelet kalastus/vaellusreissua kilpiselle:
Kilpisjärven luontokeskus
Enontekiön erämään kalastuslupa
Könkämäenon kalastuslupa