Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhokalastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhokalastus. Näytä kaikki tekstit

11.11.2015

Jeesiöjoki

Jeesiöjoki on noin 80km pitkä joki,
joka saa alkunsa kittilän kunnasta kumputunturin läheltä ja laskee sodankylän kitiseen(joki).

Itselläni kalastus on keskittynyt kyseisellä joella sodankylän varuskunnan alueelle koska olen asunut varuskunnassa koko pienen ikäni. ja on näihin päiviin asti pysynyt kesän kalastuskohteena.

Noin 4km varuskunnasta ylöspäin alkaa parhaat kalapaikat.

Pääkalana Harjus jota paikoin runsaasti mutta pääosin alamittaista.

Joki on suht helppo kahlattava mutta pohjan liukas levä/kasvillisuus saattaa joskus yllättää.

Vesi on lievästi sameaa.

Perhoina toimii normaalit pinturit ja levysiipiset uppikset.

Juhannuksen aikaan kissasuvannolta on mahdollista saada isojakin siikoja kalojen tullessa ruokailemaan suur-survias hätsingin aikana. Tosin vene on silloin ehdoton.

Joki on muuttunut vähän huonompaan suuntaan liika kalastuksen takia, mutta toivottavasti nykyään on kalastajailla ainakin osalla on järkeä joella päästää alamittaiset kalat pois ja ottaa vain omiin tarpeisiin tuoreena syötäväksi kalat. Eikä verkolla pakastimeen periaatteella.


Sodankylän kirkonkylän kalastuskunnan luvan saa ostettua Simoselta.

-Janne



6.11.2015

Koiravaellus Kilpiselle

Kolmella rajapyykillä
Syyskuun 11.pvä suunnattiin auton nokka kohti kilipisjärveä. Tällä kertaa lähdin reissuun ilman Jannea eli tyttöjen laatureissu oli kyseessä. Matkaan nappasin hyvän kaverini Katin ja hänen parsonrusselin Pojun, Kaaos oli tietenkin mukana. Rinkan kylykeen otin matkaan Orvis Clearwaterin 5# ja Orvis Battenkill 2, rasiallinen pintureita ja uppiksia lähti matkaan myös.

Ennenkuin lähdimmä matkaan tietenkin suunnittelimme reissua, minkä reitin kävelemme ja mitä otamma mukkaan. Mie sain appiukolta lainaan trangian ja teltta tuli meiltä. Aluksi mietimmä, että otamme molemmille omat teltat mukkaan, mutta sitten päädyimme yhteen telttaan. Telttana meillä oli Marmotin Tungsten p3. Rinkkana minulla oli Jannen rippilahjaksi saatu, rinkka oli hyvä ja tukeva. Makuupussina minulla on Häglöfsin Grizzly, jota ei vissiin edes valmisteta ennään ja makuualustana minulla toimii Exped Airmat lite M-koko. Vaatetus oli Merinovilla kerrastoa, merinovillasukkaa, kuoritakkia, nanopuffia illaksi, vaihto alusvaateet, yks pitkähianen, yöksi villasukat, yks t-paita ja villapaita. Pipo, hanskat ja puffi.
Mie bongasin meille tuon reitin ja aattelimma, että kun ensi kertaa menemmä niin otetaan lyhyt ja suht heleppo. No kovin heleppo se reitti ei kyllä ollu.
Ruokana meillä oli aamupuurot, pähkinöitä ja siemeniä sinne sekkaan, kaakaonibs-kuivamarjasekotusta, purkkiruokana löyty porokeittoa, lohikeittoa ja pussipastoja, ruisleipää oli mukana myös.

Perjantai iltana saapuimma kilpiselle ja majotuimme pikku huoneistoon. Saunomisen, hyvin nukutun yön ja aamupuuron jälkeen lähimmä kohti Kilpisjärven eräkeskusta. Mentyämme eräkeskukseen hoksasimma aulassa kyltin, jossa kerrottiin laivamatkasta kolmelle rajapyykille. Ehdotin Katille, että josko kävisimmä tuo kokkeileen ja niin tehimmä. Laiva lähti vasta klo 14.00 aikaan, joten aikaa oli 3h tuhlattavana. Lähimmä sitten ostamaan minulle kalastusluvan luontokeskuksesta. Saanajärvelle tarvitsi Lapin läänin läänikohtaisen kalastusluvan, joka maksoi 7€ viikko (kotona Janne kertoi, että meillähän kyseinen lupa perhelupana :D). Luvan oston jäläkeen menimmä kilpisjärven vieressä olevalle levikkeelle tekemään lounasta ja samalla kuvailimme maisemia. Syötyämme suuntasimme auton taas eräkeskukselle. Kellokin alkoi jo lähestyä kahta, joten kamat niskaan ja koirat mukkaan. Kolmelle rajapyykille otimma vain juomapullot mukkaan, lämpimät takit päälle ja hyvät kengät jalakaan. Laivamatka ei kestänyt kuin n.30min yhteen suuntaan *. Koirat pysy rauhallisena koko laivamatkan, Kaapo nukku minun sylissä ja Poju ihaili maisemia ja hauskuutti norjalaisia turisteja. Aikaa maissa  oli n. 2h. Satamasta matka kolmelle rajapyykille oli 3km. Kävely meni mukavasti maisemia kuvatessa ja rupatellessa. Välillä tuntui kun olisi jossain satumetsässä, kohta peikot ja keijut tulevat koloistaan ja vie meidät rientoihinsa :D Rajapyykille päästyämme, emme voineet muutakuin ihailla maisemia (salakuljetimme muuten koirat yhtäaikaa Ruotsiin ja Norjaan :D ). Muutama kuva, Poju kävi uimassa Ruotsin puolella ja takaisin matkaan. Laivamatkalla takaisin Kilpiselle juttelimme vanhemman pariskunnan kanssa, jotka olivat 3pvä olleet vaeltamassa. Heistä sainkin kipinän, että jospa ens syksynä kävelis saman matkan kuin he. Olivat lähteneet eräkeskukselta kohti Mallan kansallispuistoa ja käyneet ruottin puolella.
Tämä maisema sai kyyneleet silmiini 

Kun palasimme eräkeskukselle käytimme vielä hyödyksi sisävessa ihanat ominaisuudet ja lähdimme kohti saanajärveä. Matka oli todella rankka. Nousimme ensin n.500m ja sitten loppu matka olikin nousua ja laskua tasaseen tahtiin, enemmän nousua kyllä ja kivikkoinen. Mutta emme valittaneet. Maisemat oli taas kuin sadusta, tunturi poroja, auringon laskua ja tunturi purojen raikasta vettä. Välillä kyllä tuntui, että olemma jo kävelleet sen 4km mikä järvelle oli matkaa, mutta kun vihdoin pääsimme järvelle tuli ihan kyynel silmään. Kuva oli niin sanoin kuvailemattoman kaunis ja rentouttava. Kello oli kahdeksan pintaan kun saavuimme Saanajärven päivätuvalle. Päätimme, että alamme syömään ja sitten menemmä kalastelemaan. Ruokaa tehdessä kaminalla alkoi aivan järvetön tuuli. Päätimmekin, että kalastelut saa nyt jäädä ja telttaakaan emme ala pystyttään pihalle, vaan jäämme päivätupaan nukkumaan. Tuuli yltyikin vaan koko ajan yöllä. Syötyämme ja iltahommat tehtyä olimmakin jo niin väsyneitä, että päätimme alkaa nukkumaan. Nukahdimmekin jo ennen kymmentä ja viimeinen puukalikka laitettiin kaminaan yhentoista aikaan. Yö oli kuuma. Johtui varmaan kuumapatterista (Kaaposta, joka nukkui koko yön makuupussin sisässä) jalkopäissä ja hyvästä makuupussista.
Poju ihalee aamun maisemia
Sunnuntai aamuna heräsimme siinä seittemen pintaan. Heti herättyä katsoin ikkunasta ja uska oli vallannut koko Saanajärven. Vastakkaisen rannan kotaa ei näkynyt, Saana-tunturin huippu oli peitossa ja heti mieleen tuli, että jos usva ei laskeudu näemmekö vaeltaa eteenpäin. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen usva alkoi hävetä ja päätimme lähteä matkaan. Matkalla vastaan tuli muutama vaeltaja, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia. Kun saavuimme Saanan portaille vievälle polulle vastaan tuli eläkeläisryhmä, jotka heti alkoivat jututtamaan koiriamme ja heidän kanssa raatailimma tovin.

Sunnuntain vaelluksen lopuksi päätimme vielä kiivetä Saanan päälle. Reput jätimme portaiden juurelle ja mukaan otimma vain vesipullot ja koirat. Kiipeäminen oli yllättävän raskasta kahden vaelluspäivän jäläkeen, mutta ylös mentiin. Ylös mennessä taas saimme raatailla ihmisten kanssa, kaikista on niin hieno kun meillä on koirat mukana reissulla. Eräs vanhempi kokenut erämies- ja rouva jututti meitä joka välissä ja tämä herrasmies olikin oikea supliikki mies. Vanhat ihmiset on kyllä ihania ja heiltä saamat vinkit tulivat tarpeeseen. Maisemat Saanan päältä oli taas henkeä salpaavat.
Saana-tunturi
Minulla oli edellispäivän vaelluksen aikana tullut varpaat kipeäksi kengistäni. Hoksasin, että vanhat vaelluskengät olivat käyneet pieneksi. Saanajärvelle mennessä jouduinkin loppumatkan käveleen Adidaksen Superstareilla, voin sanoa että aika hazardi kokemus :D Saanalta tullessa alas varpaat oli jo aivan paskana suoraan sanottuna. Portaita alas tullessa otin kengät pois ja mikä helpotus. Viimeinen 500m eräkeskukselle missä automme oli, meni kyyneleitä niellessä. Hengissä selvittiin ja seuraavana päivänä varpaitten kynnet oli vähän mustat :D
Saavuttuamme autolle takaisin, vaatteet meni vaihtoon kevyempii kollareihin, koirille ja itselle isot ryypyt vettä ja sitten menimme vetään eräkeskukseen buffaan evästä navat täyteen.
N. kolomen pintaan lähdimmä ajelemaan kohti Leviä.

Matka oli mahtava, seura oli parasta ja ruoka... noh.. eihän näillä reissuilla koskaan syödä mitään gourmeeta :D
 Kelihän oli mitä parasta koko viikonlopun, parhaimmillaan lämpötila nousi 15asteeseen ja aurinko paistoi päivällä koko ajan.
Kyllä suomen luonto on kaunista! Ja pidetään niistä kiinni. Pidetään luonto puhtaana, arvostetaan sitä! Jokainen voi pienillä teolla säästää tätä kaunista maata, ei olla itsekkäitä vai ajatellaan joskun tätä maata mikä meillä on.

Ens syksynä uudestaan ja toivottavasti samalla kokoonpanolla.

*Kolmen rajapyykin laivamatka Malla-laivalla maksoi meno-paluineen 25€. Jos halusi vain yhden suunnan kulkea maksoi se 20€.*
Tässä vielä muutama linkki mistä saa vinkkejä, jos suunnittelet kalastus/vaellusreissua kilpiselle:
Kilpisjärven luontokeskus
Enontekiön erämään kalastuslupa
Könkämäenon kalastuslupa
Malla-laiva



Tunturipuro saanajärvellä


Saana-tunturi Malla-laivasta

Rajalla

Rajalla

Rajalla

Rajalla

Taikametsä

Kolmella rajapyykillä

Kolmella rajapyykillä


Kolmella rajapyykillä

Koirien salakuljetusta Kolmelle rajapyykille

Kolmella rajapyykillä

Kolmella rajapyykillä

Vanha Rajapyykki

Kolmella rajapyykillä

Matka Saanajärvelle

Tuntureiden tunnistusta/opiskelua

Matka Saanajärvelle

Matka Saanajärvelle


Matka Saanajärvelle
Saanajärvi


Saanajärvi

Saanajärvi

Saanajärvi


Kohti Saana-tunturia

Kohti Saana-tunturia

Kohti Saana-tunturia

Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana-tunturi

7.10.2015

Kausi is finito! Kaput! ohi on!

Meidän kausi loppui parisen viikkoa sitten Levijoelle.
Molemmat olimme tuskissamme ja halusimme vielä kerran joelle. No kävimme katsastamassa Ounasjoen kotirantamme ja totesimme, että vesi on korkealla ja virta kova ettemmä edes yritä. Tyytyimme paistamaan makkarat laavulla.
Janne etti meille hyvän paikan Levijoesta ja lähdimmä sinne. Ajaessa levijoen yltä totesimme, että onpas vesi korkealla, että saa nähdä... Ajoimme automme muoniontien varteen sähkömuuntamon pihaan. Janne sanoi, että lähdemme tästä kävelemään suoraan linjoja pitkin n. 1km verran. Eräkoira Kaaos matkaan ja menoks. Pääsimme 100m tuli oja, pääsimme sen yli ja jatkoimme matkaa. Sanoin jo Jannelle, että aika vetinen tämä meijän reitti... No toiset 100m ja tuli suo. Mietimme jo että käännymmekö takaisin, mutta sitten päätimmä mennä etteenpäin. Muutama askel ja upposin suon silmään, josta Janne repi minut ylös. Siinä vaiheessa päätimme palata autolle.
Autolla Janne etti meille uuden paikan samaisesta joesta ja sinne päätimmä mennä.
Muutama kilsa muoniontietä ja pellon reunusta pitkin joelle. Päätyimme jonnekkin piilopirtin pihalle. Olimma saaneet pellon reunalla olevan talon väeltä luvan ajaa sinne, joten auto parkkiin ja kalalle.
No... Kun pääsimmä joen varteen niin totesimme, että meijän kausi oli tässä. Uitimma huvikseen muutamaa kuulapäätä vedessä saamatta mittään ja rämmimme koski spotille ihailemaan tulvaa.
Haikeaahan se oli lopettaa kausi kuin seinään, mutta minkäs teet... Luontoäiti on arvaamaton.
Tulvajoki
Seuraavana päivänä lukkiin Lapin Kansasta, että vesi on yllättävän korkealla tähän aikaan vuodesta Lapissa, että alamme hipomaan tulva rajaa. Eikä se loppujen lopuksi ollut yllätys kun järellä alkoi miettimään, että olihan täällä nyt tuota vettä satanu aika reippaasti.

Nyt iloisin mielin odotamme talavea. Pilkkikauden alkamista, keskitymme perhojen sitomiseen, revontulien kuvaamiseen, reenaamiseen ja etenkin mie odotan laskettelu kautta!
Tännään salille mennessä parkkeerasin auton eturinteiden eteen ja voi pojat ku hypin riemusta! Rinteitä lumetetaan! WOOP WOOP! Kävin jo intersportista kyssyyn millon saan tuua kantit terotettavaksi suksista ja lupasivat parin viikon päästä.
Lumen tykitys alkoi tänään!
Pakkanen paukkuu jo -10, joten meidän osalta perhokamat on kaapissa odottamassa ens kautta ja talvivaatteita vaihdetaan tilalle.
Tästä etteenpäin saattekin postauksia perhoista, salireeneistä, reissuista, ajatuksista, uusista hankinnoista ja yms.
Kiitos Ahti tämän kesän kaloista!

-Piia & Janne-


27.9.2015

Vavat yhteen ja siimat solomuun

Meillä on pieni blogi hiljaisuus ollu tässä nyt tovi... Tämä johtunee vaan yksinkertaisesti siittä, että met laitoimme hynttyyt yhteen.
Alakoimma tuossa kesällä puhumaan, että on tyhmää maksaa kahesta asunnosta, sillä Janne vietti palijon aikaa Levillä minun luona. Heinäkuussa molemmat irtisanoimma asuntomme ja aloimma, ettiä yhteistä kotia. Pienten vaikeuksien ja mutkien kautta unelmien koti löyty Levitunturin takkaa, rauhallisesta paikasta läheltä ounasjokkee.

Uuden kodimme portailta on n.1,5km ounasjoen tosi kivalle koski spotille. 100m kelkkareitille, josta pääsee mukavasti kävelypoluille, jotka vie mm. levi keskukseen ja huipulle. Ja tietenki takapihaltamme pääsee heti kerräämään luonnon antimia kuten marjoja. Yks päivä Lapin porokylän asukit kävi tekkeen Kaapon kanssa tuttavuutta.
Uudessa kodissamme on pinta-alaa n. 70neliötä. Yläkerrassa on n.20neliön parvi, jossa on meidän olo/vierashuone ja perhosidonta spotti. Alakerrassa on meidän master bedroom, kodinhoitohuone, kylppäri/wc/sauna osasto ja tupakeittiö.

Virallinen Kihlajaiskuva. Kuvaajana toimi Petra Ta
Päättihän Janne kosia minua jo Tanhuan reissulla ja kihlat vaihdoimme heinäkuussa. Hääpäiväksi sovimme 9.9.2017 :) Voin sanoa, ei ole helppo löytää hääpaikkaa meidän kriteereillä :D Paikan pitäisi olla joko joen tai järven rannalla, tähän kriteeriin on tasan kaksi paikkaa löytynyt Levin läheltä. Onneksi on aikaa vielä!
Meistä tuli syyskuussa ihanan Onni-Pojan kummeja, voi poika raukkaa mihin joutuu!
Eräkoirakin säikäytti meidät pahemman kerran ja eläinlääkäri reissulta ei vältytty. Onneksi Kaaos sai vielä elinaikaa ja puhe uudesta karvaisesta perheenlisäyksestä alkoi.
Reissuja ollaan tehty todella vaihtelevasti nyt, niin yksin kuin yhdessä. Niistä tulossa juttua lissää.
Nyt taas olemma Back in bisness, joten antoisia luku hetkiä!

-Piia & Janne-
Alla kuvia yläkerran Perhosidonta/vieras/olohuoneesta.