28.4.2015

Perhokalastajan talavi

Ounasjoki huhtikuussa
Perhokalastajan talvi täällä pohjoisessa on pitkä, pimeä ja runsas luminen. Kesäkin on yleensä vähäluminen mutta lyhyt. Ainoa valonpilkahdus kaamoksen aikana on sidontapöydän nurkkaan ruuvattu valasisin joka valaisee sekä mieltä että perhonsidontaa, luoden uusia perhoja sitoessa  tuulahduksen kesästä ja yöttömän yön auringosta.
 Sitoessa yleensä uppoutuu jo odottamaan kevättä ja niitä kevään ensimmäisiä hetkiä jokivarressa. Toivoen sitä tilannetta kun siima suhisee ulos vaparenkaiden läpi laskeutuen hellästi vedenpinnalle ja sitä tärppiä jolloin vapa taipuu ja kelan räikkä rääkäisee ensimmäisen kerran. Talvi siis menee perhoja sitoen ja kirjallisuutta lukien.
Tänä talvena tuli myös kuvioihin tuo vapojen kasaus ja tällähetkellä yksi Lamiglasin #3 6'6'' odottaa kalastusta. Työn alla tällähetkellä on 2 bambua, mutta kirjoitan niiden kokoamiseta toiseen juttuun lisää.
Niin ja Piia aloitti tämän postauksen kirjoittamisen ja kertoi mitä hänen viime kauden lopetukseen oli kuulunut ja miehän kuuntelin huulipyöreänä kun se oli pessyt kahluuhousut ja hinkannut kengät puhtaaksi. Vavat ja kelat oli pyyhitty ja laitettu odottamaan ensikesää. Itehän nakkkasin varusteet kaappiin ja nyt keväällä kaivelin paskalle haisevat kahluuhousut esille ja ilokseni tuli huomattua että muutama kilo oli kadonnut vyötäröltä. No tulee sitä talvella tehtyä muutakin kuin perhoja ja vapoja. Itselläni muita harrastuksi on Revontulien kuvaus talvisin ja salilla käynti, mutta loukkaantumisien vuoksi sali on nyt tauolla siihen asti että saan selän kuntoon. Mutta miepä heitän pallon nyt Piialle niin saa kertoa mitä hommailee talvella muuta kuin perhojuttuja....
-Janne-

Levitunturi
Täällä AfterSkiing luvatussa mekassahan on talavella vaikka mitä tekemistä. Itsellä ei hirveästi nuo ryypiskely ja baarissa hillumiset kiinnosta, niin aika kuluu sitten aika sporttisissa menoissa.
Kunnon ylläpitäminen on minulle erittäin tärkeää juttu! Oma mielipiteeni on, että perhokalastaessa pitää olla hyvässä kunnossa, että jaksaa vaellella pitkiä matkoja (Janne tuijottelee kattoa tässä vaiheessa. Saan varmaan vaeltaa yksin :D) ja kahlata virtaavassa joessa.
Kuntosali ja juoksu on iso osa arkea, lenkkeily yleensäkkin kun tuota koiraa muistuttavaa eläintä pittää ulukoiluttaa päivittäin (tästä urheilu aiheesta kirjottelen oman postauksen myöhemmin.).
Talavi kulluu eritoten yhden lempiharrastuksieni parissa eli laskettelun ja erillaisten "makkaran"-paistoreissuja tehtäessä.
Makkaranpaisto reissu
Laskettelun osalta levi on loistavaa seutua siihen, sillä täällä on hyvät rinteet ja erinomaiset puitteen vapaa laskuun. Lähellä on myös monta muutakin laskettelukeskusta kuten ylläs, pallas ja olos. Pallas-Hetta alueella on hyvät vapaalasku alueet ja on myös levilläkin. Tämä talavi meni levillä laskiessa.
Maastot vaellukseen täällä on ottolliset. Laavuja löytyy mukavasti ja reitit on merkattu hyvin, myös talavellakin. Levin matkailuinfosta voipi ostaa hyvän maastokartan, missä on niin vaellus kuin maastopyöräreitit.
Talvi Levillä on hektistä aikaa sillä turisteja täällä on ihan pirusti ja välillä se ihan ottaa aivoonkin. Kauden aikana kaikki on kallista, varsinkin Levillä. Onneksi Kittilässä on halavempaa ja ostokset tulee keskitettyä sinne. Pyssykylä on onneksi tunnin matkan päässä, jossa on halavempaa. Täällähän paikalliset tekkeepi pyhiinvaelluksia Pyssykylän natsi siwaan (anteeksi halventava nimi Lidl:lle) ja ostavat monen viikon evväät sieltä. Netti on onneksi oiva shoppailu väline (kyllä täällä jumalan selän takana on ADSL, internet ja ATK muuallakin kuin kirjastossa.).
Ensimmäiset lämpimät yöt kun alkaa, alkaa myös polttava tarve lähtä kahtelemmaan jokien jää tilanne. Lumi täällä sullaa nopiaa ja ensimmäiset heitotkin on päästy tekkeen huhtikuun puolessa välissä.
Kun kausi alkaa loppumaan lähtee täältä paljon porukkaa pois ja Levikin autioituu. Suurin osa paikoista menee kiinni ja muutama pulju on auki. Sehän ei meitä haittaa ollenkaan! Onpahan joen varressa enemmän tillaa meille :D
-Piia-



Vappu näyttää lumiselta täällä päin ja niinkuin kunnon työläisen kuuluukin niin se vietetään töissä molempien osalta. Hyvvää Vappua!
-Piia & Janne-





23.4.2015

Veri vetää pohojoseen

Syksyinen sade yö Oulussa... Yövuoron tunnit liikkuu hittaasti...
Pitkään oon jo ollu leipääntyny tähän kaupunkiin ja työkin aiheuttaa ressiä, joten eiköhän aleta toteuttaan pitkäaikaista haavetta. Nyt lähen Lappiin! 
Joulukuussa sain tiedon, että pääsen Kittilään töihin. Siittä alako mahoton Rumba! 
Itsensä irtisanominen, asuntoon vuokralaisen ettiminen ja kämpän ettiminen Kittilässä. Kaikki hoitui tosi joutusasti. Tammikuun lopulla sitä oltiin jo kylymässä pohjolassa. 
Jannen kanssa met tapasimme helmikuussa ja siittä se meijän yhteinen taival lähti.
-Piia

Piian halusi alkaa pitämään yhteistä blogia ja miehän lupasin osallistua ja kirjoitella itsekin jotain juttuja perhokalastuksesta, perhonsidonnasta, vavanrakennuksesta, lisäillä kuvia harrastuksista ja arjesta.
-Janne

KETÄ MET OLEMMA 

Piia, lähtöjään Oulusta. Lähempänä 30 ku 20. Ammatiltani oon lähihoitaja. Asun Kittilässä koirani Kaapon kanssa. Harrastan kuntosalia,  juoksua, laskettelua, luonnossa olemista ja tietenkin Perhokalastusta. 
Perhokalastus on tullut elämääni kesällä 2014. Kutujoella aikani katseltua perhokalastavia kavereitani, päätin nakata virveli nurkkaan ja ostaa oman setin. Ensimmäinen "iso" kalastusreissu Lappiin tehtiin parhaan ystäväni Jannen kanssa elo-syyskuussa 2014.  Perhonsidontakurssin alotin sammaan aikaan guru Sami Pirilän opissa Oulussa. Eli oppitytön roolissa ollaan vielä. =)
Minun postaukseni tulee sisältämään nais näkökulmaa perhokalastuksesta, perhosidonnasta ja yleensäkki pehokalastuksen oppimisesta. Ehkä jottain virppa hommiaki saatan postailla ;) Myös meijän arjesta kirjottelen esim, muista harrastuksista, millasta elämä täälhä pohojosessa on yms. 

Janne, Sodankylästä kotoisin ja vapaat tulee vietettyä levillä.
Ammatiltani olen Sähköasentaja mutta tällähetkellä työskentelen kansainvälisen kaivosyhtiön kirjoilla varastonhoitajana.
Harrastuksiin on pienestäpitäen kuulunut kalastus jonka aloitin jo lapsena kulkien kesät ukkini kanssa uistellen ja mato ongella.
Myöhemmin mukaan tuli perhokalastus isäni kautta n. 13 vuotiaana samoihin aikoihin sidoin ensimmäiset perhoni SPK ryn kerhoilloissa. Jossain vaiheessa perhokalastus ja sidonta jäivät tauolle ja noin 3vuotta sitten kipinä syttyi uudestaan jonka jälkeen perhokalastus on ollut osana jokapäiväistä aivotoimintaa, välillä jopa maanisia piirteitä saavana juttuna. Perhoista ja välineistä tulee juttua myöhemmin ettei tämä postaus venyisi romaanin pituiseksi. Olin myös 3 vuotta valokuvausliikkeessä kuvankäsittelijänä josta alkoi toinen rakas harrastukseni eli valokuvaus. Olemme myös tehneet kaverini kanssa perhonsidontavideoita youtubeen joissa minä toimin kuvaajana ja editoijana. Lisäilen tästäkin aiheesta juttua myöhemmin.
Valokuvaus, perhonsidonta, perhokalastus ja vavanrakennus. 4 harrastusta ja 1 kokonaisuus. Stay tuned :D

Tervetuloa seuraamaan meijän blogia!
-Piia & Janne-

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/14025701/?claim=xqycz8cgy99">Follow my blog with Bloglovin</a>