End of kosmetiikka

Olen kärsinyt rasvaisesta tukasta ja huonosta ihosta jo murrosiästä asti. Kaikkea olen kokeillut ja välillä toivo on heitetty nurkkaan. Nyt useamman vuoden olen panostanut kuntoiluun, ruokaan ja veden juomiseen (tietenkin lipsuja on tullut, mutta pääasia on ollut selvä). Ruokavaliolla olen nähnyt muutoksen ihossani, kasvoissani ja koko hyvinvoinnissa.  Mutta nyt olen alkanut vähän epäileen kosmetiikan vaikutusta ihooni ja hiuksiini. Myös kosmetiikan ekologisuus alkoi pohdituttaan. Paljonko meidän luonto kuormittuu meidän kosmetiikan käytöstä. Voin sanoa, että PALJON!

Tässä suurin osa kosmetiikka mitä minulta löyty.

Shampoissa, hoitoaineissa ja saippuoissa on erillaisia sulfaatteja, jotka ovat haitallisia ympäristöllemme, etenkin vesistölle. Tähän vielä putelli kasat mitä näistä tulee. 

Kosmetiikoissa on myös paljon allergisoivia aineta eli nämä mitkä on myös haitallisia ympäristölle. 

No mutta asiaan...

Vietin 4 yötä töissä ja siinä työn keskellä oli aikaa pohtia omaa kosmetiikan (omaan kosmetiikkaan luen shampoot, hoitoaineet, rasvat, erilaiset naama-aineet, saippuat, meikit yms.) käyttöä. Olen käyttänyt samaa naamanpesuainetta jo kauvan, erilaisia naamarasvoja olen kokeillut vuosien varrella ja en ole huomannut niillä mitään muuta kuin, että ne joko pitää ihoni sopivan rasvasena tai ei. Eli ihan sama lykkäänkö naamaan kasvo- vai käsirasvaa sama vaikutus. Finnejäni ei naamanpesuaineet ole vähentänyt ainakaan. Ja toisin hiusaineet ei ole tehneet hiuksiini mitään hirveitä muutoksia.

El Naturel

Joten tein päätöksen luopua suurimmasta osasta kosmetiikastani. Ainoat mitä jätän toistaiseksi on meikit, kynsilakat, hiusten lämpösuojatuotteet, hajuveden ja deodorantin. No mikset vaihda vain tuotteita luonnonkosmetiikkaan? Niin no luonnonkosmetiikassa kuin tavallisessa kosmetiikassa testaus on puutteellista. Molemmissa kosmetiikoissa ei ole yhteinäistä sertifikaatia Suomessa ja Eu:ssa, mutta valmistajat noudattavat yhtenäisiä kriteerejä. Meikkiä käytän erittäin vähän jo muutenkin joten sen käytöstä en tule vettään ressiä.

Alan käyttämään luonnontuotteita. Kuten rasvoina erilaisia öljyjä, kasvojen pesussa suolaa, öljyjä ja erilaisia luonnollisia kuorinta-aineita (kahvia, sokeria) ja kukkaisvesiä. Shampoona käytän soodaa, vettä ja hoitoaineena omenaviinietikkaa. Nettihän on pullollaan erilaisia ohjeita luonnolliseen hiusten pesuun ja niitä aijon kokkeilla. Tietenkin aijon täällä infota niistä, kertoa kokemuksistani ja toimiiko ne oikeesti. 

Nyt ihmiset ajattelee, että voi helevetti mikä ituhippi täällä paasaa. Joo olen ituhippi ja ylpeä siitä. Seison omien mielipiteideni takana. Enkä ala kellekkään paasaamaan ja mollaamaan mittään merkkejä täällä. Jokkainen tekkee omat valintansa ja tämä on minun.  Oma ajatus- ja arvomaailma on ekologinen. Haluan ajatella tekemisiäni siten, että voin vielä 30vuoden päästä käydä kalassa suomen vesillä, vaeltaa suomen luonnossa ja juoda vettä tunturi lähteestä. Jokainen meistä voi tehdä pienilläkin teoilla palijon meidän maapallon hyväksi :) 

Kaikki nyt sitten puita halaileen ;)

-Piia-

Oonko oikeasti hyvässä kunnossa?

Näin 28. syntymäpäivänäni rupesin miettimään elämää.Oikeestaan enemmänkin hyvinvointia ja fyysistä kuntoa.

Olen aina ollut vähän jojoileva painoni suhteen, mutta nytten pitkän aikaa painoni on pysynyt samassa lukemassa. Siltikin voisin puottaa vielä vähän painoa ja pitäisikin. Kerrottakoon nyt, että olen siis kaikin puolin tyytyväinen itseeni ja en koe ulkonäöllisesti mitään paineita, mutta sisäisesti tunnen etten ole hyvässä kunnossa. Tiedän monipuolisesta ruoasta paljon ja syönkin siten, mutta välillä herkut vie mennässään ja veden juonti unohtuu. Välillä käytän kolmivuorotyötäni syynä lusmuiluun. 
Aamulla kun heräsin oli kiva lukea ystävien ja sukulaisten laittamia synttäri onnitteluja. Kiitos kaikille onnittelijoille päivän aikana saaduista viesteistä! <3
Jokin silti kalvas mielessäni... Siinä aamupalaan popsiessa ja lukiessa nettiä rupesin sitten miettiin kessää... Kesä oli kaikinpuolin aivan loistava, mutta sitten tajusin että enpä paljoa kesän aikana käynyt esim. salilla ja loppu kesästä porrasreenitki jäi vähiin. Tekosyitähän vois keksiä vaikka miljoona että miksi, mutta ketä se hyödyttää? Itteä vaan huijaa. Mutta vapaa-ajasta suurin osa on menny kalastuksen ja luonnossa olon parissa, joten se on pätevä syy omasta mielestä. Syömisessä tosin olisi kesän aikana voinut panostaa enemmän terveellisyyteen ja monipuolisuuteen. Notskilla paistettu makkara ja pikku korvapuustit nokipannu kahvin kanssa on vaan liian hyvää :D
No tämä päivä on taottu päätä seinään ja tehty päätös. Rakensin itselleni suunnitelman, jossa on tavoite. Nyt kun meidän perhokalastukausi on ohi, niin keskityn omaan hyvinvointiin.  Tietenkin myös ystävien ja perheen kanssa yhdessä oloon.
Suunnitelma on tämä:
Ruoka on monipuolista ja säännöllistä. En käytä kolmivuorotyötäni tekosyynä epäsäännölliseen ruokavalioon, koska vuorotyössäkin PYSTYY syömään säännöllisesti. Sokeria vähennän roimasti pois! Sillä sitä on tullut syötyä aikas paljonki, mutta herkuttelu päivän sallin itselleni. Juon paljon vettä!
Urheilu/ kuntoilu menisi näin ikäästi; Salitreeniä olisi 2x viikossa eli voimaharjottelua. Loput päivät on pyhitetty pyöräilylle, uimiselle, lenkkeilylle/samoilulle, laskettelulle, jumpille yms. Lepopäiviä pidän pari viikossa. Kuntoilut rupian laittamaan ihan kalenteriin, että varmasti tulee tehtyä. Jos jää tekemättä tunnen syvän piston sydämessäni :D En aijo antaa armoa itselleni, mutta omaa kehoa pittää kuunnella. Lenkkeilyltä en tietenkään välty, sillä Kaaos pittää siitä huolen joka päivä.
Aijon nukkua kunnolla! Yritän, että tunti ennen nukkumista olisi telkkarit, kännykät ja läppärit kiinni. Sillä tämä sininen valo, joka älylaitteista, telkkareista yms. tulee ei ole meidän keholle hyväksi ja varsinkaan ennen nukkumaan menoa. 

Tavoitehan on tietenkin yksinkertainen. Itsellä on hyvä olla, jaksan ja olen iloinen.
Aijon päivitellä tätä tavoitettani tänne väliajoin. Ja voin sanoa, että jotain spessua on tulossa itselleni syömisen ja hyvinvoinnin saralla enemmänkin ;) Siittä infoilen myöhemmin.
Mutta...!

Päiviön polun alussa oleva kyltti.

Synttäripäivä meni mukavasti muuten. Aamupalan jäläkeen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin tutkimusmatkalle. Utsuvaaran risteyksen jälkeen kun ajaa alaspäin tulee aidassa "reikä" ja siinä on kyltti: Levikeskus ja Sammun tupa. Olen pitkään halunnut käydä katsastaan tämän reitin ja tänään tein sen.
Polku oli nimeltään "Päiviön polku", joka meni taalovaaran juurelta. Voin sanoa, että ei ollu mitenkään kovin fiksua pyörän kanssa lähtä reitille. Yli puolet matkasta talutin pyörään. Reitiltä viimeset 400m sain ajaa ja kelkkareitiltä kotiportaille n. 1km verran sain ajaa. Muuten reitti oli kivikkoista nousua ja laskua. Nyt kun se on katsastettu niin seuraavalla kerralla menemmä koko perheen voimin jalakasin.
Pyöräilyn jäläkeen syöpäsin ja aloin nukkumaan. Yön vietän töitten parissa.

<3: Piia

Ps: LuontoÄiti pisti tänään kunnon loimut taivaalle meille kaikille tämän päivän synttärisankareille :)
Tässä vielä muutama muukin patikointilenkki Levin tuntumassa.

Päiviönrinteen maisemat. Kotijokemme.

Tälläisiä kylttejä oli koko matkan ajan.

Meidän koti metsästä päin <3

Kausi is finito! Kaput! ohi on!

Meidän kausi loppui parisen viikkoa sitten Levijoelle.
Molemmat olimme tuskissamme ja halusimme vielä kerran joelle. No kävimme katsastamassa Ounasjoen kotirantamme ja totesimme, että vesi on korkealla ja virta kova ettemmä edes yritä. Tyytyimme paistamaan makkarat laavulla.
Janne etti meille hyvän paikan Levijoesta ja lähdimmä sinne. Ajaessa levijoen yltä totesimme, että onpas vesi korkealla, että saa nähdä... Ajoimme automme muoniontien varteen sähkömuuntamon pihaan. Janne sanoi, että lähdemme tästä kävelemään suoraan linjoja pitkin n. 1km verran. Eräkoira Kaaos matkaan ja menoks. Pääsimme 100m tuli oja, pääsimme sen yli ja jatkoimme matkaa. Sanoin jo Jannelle, että aika vetinen tämä meijän reitti... No toiset 100m ja tuli suo. Mietimme jo että käännymmekö takaisin, mutta sitten päätimmä mennä etteenpäin. Muutama askel ja upposin suon silmään, josta Janne repi minut ylös. Siinä vaiheessa päätimme palata autolle.
Autolla Janne etti meille uuden paikan samaisesta joesta ja sinne päätimmä mennä.
Muutama kilsa muoniontietä ja pellon reunusta pitkin joelle. Päätyimme jonnekkin piilopirtin pihalle. Olimma saaneet pellon reunalla olevan talon väeltä luvan ajaa sinne, joten auto parkkiin ja kalalle.
No... Kun pääsimmä joen varteen niin totesimme, että meijän kausi oli tässä. Uitimma huvikseen muutamaa kuulapäätä vedessä saamatta mittään ja rämmimme koski spotille ihailemaan tulvaa.
Haikeaahan se oli lopettaa kausi kuin seinään, mutta minkäs teet... Luontoäiti on arvaamaton.

Tulvajoki

Seuraavana päivänä lukkiin Lapin Kansasta, että vesi on yllättävän korkealla tähän aikaan vuodesta Lapissa, että alamme hipomaan tulva rajaa. Eikä se loppujen lopuksi ollut yllätys kun järellä alkoi miettimään, että olihan täällä nyt tuota vettä satanu aika reippaasti.

Nyt iloisin mielin odotamme talavea. Pilkkikauden alkamista, keskitymme perhojen sitomiseen, revontulien kuvaamiseen, reenaamiseen ja etenkin mie odotan laskettelu kautta!
Tännään salille mennessä parkkeerasin auton eturinteiden eteen ja voi pojat ku hypin riemusta! Rinteitä lumetetaan! WOOP WOOP! Kävin jo intersportista kyssyyn millon saan tuua kantit terotettavaksi suksista ja lupasivat parin viikon päästä.

Lumen tykitys alkoi tänään!

Pakkanen paukkuu jo -10, joten meidän osalta perhokamat on kaapissa odottamassa ens kautta ja talvivaatteita vaihdetaan tilalle.
Tästä etteenpäin saattekin postauksia perhoista, salireeneistä, reissuista, ajatuksista, uusista hankinnoista ja yms.
Kiitos Ahti tämän kesän kaloista!

-Piia & Janne-