Koiravaellus Kilpiselle

Kolmella rajapyykillä

Syyskuun 11.pvä suunnattiin auton nokka kohti kilipisjärveä. Tällä kertaa lähdin reissuun ilman Jannea eli tyttöjen laatureissu oli kyseessä. Matkaan nappasin hyvän kaverini Katin ja hänen parsonrusselin Pojun, Kaaos oli tietenkin mukana. Rinkan kylykeen otin matkaan Orvis Clearwaterin 5# ja Orvis Battenkill 2, rasiallinen pintureita ja uppiksia lähti matkaan myös.

Ennenkuin lähdimmä matkaan tietenkin suunnittelimme reissua, minkä reitin kävelemme ja mitä otamma mukkaan. Mie sain appiukolta lainaan trangian ja teltta tuli meiltä. Aluksi mietimmä, että otamme molemmille omat teltat mukkaan, mutta sitten päädyimme yhteen telttaan. Telttana meillä oli Marmotin Tungsten p3. Rinkkana minulla oli Jannen rippilahjaksi saatu, rinkka oli hyvä ja tukeva. Makuupussina minulla on Häglöfsin Grizzly, jota ei vissiin edes valmisteta ennään ja makuualustana minulla toimii Exped Airmat lite M-koko. Vaatetus oli Merinovilla kerrastoa, merinovillasukkaa, kuoritakkia, nanopuffia illaksi, vaihto alusvaateet, yks pitkähianen, yöksi villasukat, yks t-paita ja villapaita. Pipo, hanskat ja puffi.
Mie bongasin meille tuon reitin ja aattelimma, että kun ensi kertaa menemmä niin otetaan lyhyt ja suht heleppo. No kovin heleppo se reitti ei kyllä ollu.
Ruokana meillä oli aamupuurot, pähkinöitä ja siemeniä sinne sekkaan, kaakaonibs-kuivamarjasekotusta, purkkiruokana löyty porokeittoa, lohikeittoa ja pussipastoja, ruisleipää oli mukana myös.

Perjantai iltana saapuimma kilpiselle ja majotuimme pikku huoneistoon. Saunomisen, hyvin nukutun yön ja aamupuuron jälkeen lähimmä kohti Kilpisjärven eräkeskusta. Mentyämme eräkeskukseen hoksasimma aulassa kyltin, jossa kerrottiin laivamatkasta kolmelle rajapyykille. Ehdotin Katille, että josko kävisimmä tuo kokkeileen ja niin tehimmä. Laiva lähti vasta klo 14.00 aikaan, joten aikaa oli 3h tuhlattavana. Lähimmä sitten ostamaan minulle kalastusluvan luontokeskuksesta. Saanajärvelle tarvitsi Lapin läänin läänikohtaisen kalastusluvan, joka maksoi 7€ viikko (kotona Janne kertoi, että meillähän kyseinen lupa perhelupana :D). Luvan oston jäläkeen menimmä kilpisjärven vieressä olevalle levikkeelle tekemään lounasta ja samalla kuvailimme maisemia. Syötyämme suuntasimme auton taas eräkeskukselle. Kellokin alkoi jo lähestyä kahta, joten kamat niskaan ja koirat mukkaan. Kolmelle rajapyykille otimma vain juomapullot mukkaan, lämpimät takit päälle ja hyvät kengät jalakaan. Laivamatka ei kestänyt kuin n.30min yhteen suuntaan *. Koirat pysy rauhallisena koko laivamatkan, Kaapo nukku minun sylissä ja Poju ihaili maisemia ja hauskuutti norjalaisia turisteja. Aikaa maissa  oli n. 2h. Satamasta matka kolmelle rajapyykille oli 3km. Kävely meni mukavasti maisemia kuvatessa ja rupatellessa. Välillä tuntui kun olisi jossain satumetsässä, kohta peikot ja keijut tulevat koloistaan ja vie meidät rientoihinsa :D Rajapyykille päästyämme, emme voineet muutakuin ihailla maisemia (salakuljetimme muuten koirat yhtäaikaa Ruotsiin ja Norjaan :D ). Muutama kuva, Poju kävi uimassa Ruotsin puolella ja takaisin matkaan. Laivamatkalla takaisin Kilpiselle juttelimme vanhemman pariskunnan kanssa, jotka olivat 3pvä olleet vaeltamassa. Heistä sainkin kipinän, että jospa ens syksynä kävelis saman matkan kuin he. Olivat lähteneet eräkeskukselta kohti Mallan kansallispuistoa ja käyneet ruottin puolella.

Tämä maisema sai kyyneleet silmiini 

Kun palasimme eräkeskukselle käytimme vielä hyödyksi sisävessa ihanat ominaisuudet ja lähdimme kohti saanajärveä. Matka oli todella rankka. Nousimme ensin n.500m ja sitten loppu matka olikin nousua ja laskua tasaseen tahtiin, enemmän nousua kyllä ja kivikkoinen. Mutta emme valittaneet. Maisemat oli taas kuin sadusta, tunturi poroja, auringon laskua ja tunturi purojen raikasta vettä. Välillä kyllä tuntui, että olemma jo kävelleet sen 4km mikä järvelle oli matkaa, mutta kun vihdoin pääsimme järvelle tuli ihan kyynel silmään. Kuva oli niin sanoin kuvailemattoman kaunis ja rentouttava. Kello oli kahdeksan pintaan kun saavuimme Saanajärven päivätuvalle. Päätimme, että alamme syömään ja sitten menemmä kalastelemaan. Ruokaa tehdessä kaminalla alkoi aivan järvetön tuuli. Päätimmekin, että kalastelut saa nyt jäädä ja telttaakaan emme ala pystyttään pihalle, vaan jäämme päivätupaan nukkumaan. Tuuli yltyikin vaan koko ajan yöllä. Syötyämme ja iltahommat tehtyä olimmakin jo niin väsyneitä, että päätimme alkaa nukkumaan. Nukahdimmekin jo ennen kymmentä ja viimeinen puukalikka laitettiin kaminaan yhentoista aikaan. Yö oli kuuma. Johtui varmaan kuumapatterista (Kaaposta, joka nukkui koko yön makuupussin sisässä) jalkopäissä ja hyvästä makuupussista.

Poju ihalee aamun maisemia

Sunnuntai aamuna heräsimme siinä seittemen pintaan. Heti herättyä katsoin ikkunasta ja uska oli vallannut koko Saanajärven. Vastakkaisen rannan kotaa ei näkynyt, Saana-tunturin huippu oli peitossa ja heti mieleen tuli, että jos usva ei laskeudu näemmekö vaeltaa eteenpäin. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen usva alkoi hävetä ja päätimme lähteä matkaan. Matkalla vastaan tuli muutama vaeltaja, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia. Kun saavuimme Saanan portaille vievälle polulle vastaan tuli eläkeläisryhmä, jotka heti alkoivat jututtamaan koiriamme ja heidän kanssa raatailimma tovin.

Sunnuntain vaelluksen lopuksi päätimme vielä kiivetä Saanan päälle. Reput jätimme portaiden juurelle ja mukaan otimma vain vesipullot ja koirat. Kiipeäminen oli yllättävän raskasta kahden vaelluspäivän jäläkeen, mutta ylös mentiin. Ylös mennessä taas saimme raatailla ihmisten kanssa, kaikista on niin hieno kun meillä on koirat mukana reissulla. Eräs vanhempi kokenut erämies- ja rouva jututti meitä joka välissä ja tämä herrasmies olikin oikea supliikki mies. Vanhat ihmiset on kyllä ihania ja heiltä saamat vinkit tulivat tarpeeseen. Maisemat Saanan päältä oli taas henkeä salpaavat.

Saana-tunturi

Minulla oli edellispäivän vaelluksen aikana tullut varpaat kipeäksi kengistäni. Hoksasin, että vanhat vaelluskengät olivat käyneet pieneksi. Saanajärvelle mennessä jouduinkin loppumatkan käveleen Adidaksen Superstareilla, voin sanoa että aika hazardi kokemus :D Saanalta tullessa alas varpaat oli jo aivan paskana suoraan sanottuna. Portaita alas tullessa otin kengät pois ja mikä helpotus. Viimeinen 500m eräkeskukselle missä automme oli, meni kyyneleitä niellessä. Hengissä selvittiin ja seuraavana päivänä varpaitten kynnet oli vähän mustat :D
Saavuttuamme autolle takaisin, vaatteet meni vaihtoon kevyempii kollareihin, koirille ja itselle isot ryypyt vettä ja sitten menimme vetään eräkeskukseen buffaan evästä navat täyteen.
N. kolomen pintaan lähdimmä ajelemaan kohti Leviä.

Matka oli mahtava, seura oli parasta ja ruoka... noh.. eihän näillä reissuilla koskaan syödä mitään gourmeeta :D
 Kelihän oli mitä parasta koko viikonlopun, parhaimmillaan lämpötila nousi 15asteeseen ja aurinko paistoi päivällä koko ajan.
Kyllä suomen luonto on kaunista! Ja pidetään niistä kiinni. Pidetään luonto puhtaana, arvostetaan sitä! Jokainen voi pienillä teolla säästää tätä kaunista maata, ei olla itsekkäitä vai ajatellaan joskun tätä maata mikä meillä on.

Ens syksynä uudestaan ja toivottavasti samalla kokoonpanolla.

*Kolmen rajapyykin laivamatka Malla-laivalla maksoi meno-paluineen 25€. Jos halusi vain yhden suunnan kulkea maksoi se 20€.*
Tässä vielä muutama linkki mistä saa vinkkejä, jos suunnittelet kalastus/vaellusreissua kilpiselle:
Kilpisjärven luontokeskus
Enontekiön erämään kalastuslupa
Könkämäenon kalastuslupa

Malla-laiva

Tunturipuro saanajärvellä

Saana-tunturi Malla-laivasta

Rajalla

Rajalla

Rajalla

Rajalla

Taikametsä

Kolmella rajapyykillä

Kolmella rajapyykillä

Kolmella rajapyykillä

Koirien salakuljetusta Kolmelle rajapyykille

Kolmella rajapyykillä

Kolmella rajapyykillä

Vanha Rajapyykki

Kolmella rajapyykillä

Matka Saanajärvelle

Tuntureiden tunnistusta/opiskelua

Matka Saanajärvelle

Matka Saanajärvelle

Matka Saanajärvelle

Saanajärvi

Saanajärvi

Saanajärvi

Saanajärvi

Kohti Saana-tunturia

Kohti Saana-tunturia

Kohti Saana-tunturia

Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana-tunturi

End of kosmetiikka

Olen kärsinyt rasvaisesta tukasta ja huonosta ihosta jo murrosiästä asti. Kaikkea olen kokeillut ja välillä toivo on heitetty nurkkaan. Nyt useamman vuoden olen panostanut kuntoiluun, ruokaan ja veden juomiseen (tietenkin lipsuja on tullut, mutta pääasia on ollut selvä). Ruokavaliolla olen nähnyt muutoksen ihossani, kasvoissani ja koko hyvinvoinnissa.  Mutta nyt olen alkanut vähän epäileen kosmetiikan vaikutusta ihooni ja hiuksiini. Myös kosmetiikan ekologisuus alkoi pohdituttaan. Paljonko meidän luonto kuormittuu meidän kosmetiikan käytöstä. Voin sanoa, että PALJON!

Tässä suurin osa kosmetiikka mitä minulta löyty.

Shampoissa, hoitoaineissa ja saippuoissa on erillaisia sulfaatteja, jotka ovat haitallisia ympäristöllemme, etenkin vesistölle. Tähän vielä putelli kasat mitä näistä tulee. 

Kosmetiikoissa on myös paljon allergisoivia aineta eli nämä mitkä on myös haitallisia ympäristölle. 

No mutta asiaan...

Vietin 4 yötä töissä ja siinä työn keskellä oli aikaa pohtia omaa kosmetiikan (omaan kosmetiikkaan luen shampoot, hoitoaineet, rasvat, erilaiset naama-aineet, saippuat, meikit yms.) käyttöä. Olen käyttänyt samaa naamanpesuainetta jo kauvan, erilaisia naamarasvoja olen kokeillut vuosien varrella ja en ole huomannut niillä mitään muuta kuin, että ne joko pitää ihoni sopivan rasvasena tai ei. Eli ihan sama lykkäänkö naamaan kasvo- vai käsirasvaa sama vaikutus. Finnejäni ei naamanpesuaineet ole vähentänyt ainakaan. Ja toisin hiusaineet ei ole tehneet hiuksiini mitään hirveitä muutoksia.

El Naturel

Joten tein päätöksen luopua suurimmasta osasta kosmetiikastani. Ainoat mitä jätän toistaiseksi on meikit, kynsilakat, hiusten lämpösuojatuotteet, hajuveden ja deodorantin. No mikset vaihda vain tuotteita luonnonkosmetiikkaan? Niin no luonnonkosmetiikassa kuin tavallisessa kosmetiikassa testaus on puutteellista. Molemmissa kosmetiikoissa ei ole yhteinäistä sertifikaatia Suomessa ja Eu:ssa, mutta valmistajat noudattavat yhtenäisiä kriteerejä. Meikkiä käytän erittäin vähän jo muutenkin joten sen käytöstä en tule vettään ressiä.

Alan käyttämään luonnontuotteita. Kuten rasvoina erilaisia öljyjä, kasvojen pesussa suolaa, öljyjä ja erilaisia luonnollisia kuorinta-aineita (kahvia, sokeria) ja kukkaisvesiä. Shampoona käytän soodaa, vettä ja hoitoaineena omenaviinietikkaa. Nettihän on pullollaan erilaisia ohjeita luonnolliseen hiusten pesuun ja niitä aijon kokkeilla. Tietenkin aijon täällä infota niistä, kertoa kokemuksistani ja toimiiko ne oikeesti. 

Nyt ihmiset ajattelee, että voi helevetti mikä ituhippi täällä paasaa. Joo olen ituhippi ja ylpeä siitä. Seison omien mielipiteideni takana. Enkä ala kellekkään paasaamaan ja mollaamaan mittään merkkejä täällä. Jokkainen tekkee omat valintansa ja tämä on minun.  Oma ajatus- ja arvomaailma on ekologinen. Haluan ajatella tekemisiäni siten, että voin vielä 30vuoden päästä käydä kalassa suomen vesillä, vaeltaa suomen luonnossa ja juoda vettä tunturi lähteestä. Jokainen meistä voi tehdä pienilläkin teoilla palijon meidän maapallon hyväksi :) 

Kaikki nyt sitten puita halaileen ;)

-Piia-

Oonko oikeasti hyvässä kunnossa?

Näin 28. syntymäpäivänäni rupesin miettimään elämää.Oikeestaan enemmänkin hyvinvointia ja fyysistä kuntoa.

Olen aina ollut vähän jojoileva painoni suhteen, mutta nytten pitkän aikaa painoni on pysynyt samassa lukemassa. Siltikin voisin puottaa vielä vähän painoa ja pitäisikin. Kerrottakoon nyt, että olen siis kaikin puolin tyytyväinen itseeni ja en koe ulkonäöllisesti mitään paineita, mutta sisäisesti tunnen etten ole hyvässä kunnossa. Tiedän monipuolisesta ruoasta paljon ja syönkin siten, mutta välillä herkut vie mennässään ja veden juonti unohtuu. Välillä käytän kolmivuorotyötäni syynä lusmuiluun. 
Aamulla kun heräsin oli kiva lukea ystävien ja sukulaisten laittamia synttäri onnitteluja. Kiitos kaikille onnittelijoille päivän aikana saaduista viesteistä! <3
Jokin silti kalvas mielessäni... Siinä aamupalaan popsiessa ja lukiessa nettiä rupesin sitten miettiin kessää... Kesä oli kaikinpuolin aivan loistava, mutta sitten tajusin että enpä paljoa kesän aikana käynyt esim. salilla ja loppu kesästä porrasreenitki jäi vähiin. Tekosyitähän vois keksiä vaikka miljoona että miksi, mutta ketä se hyödyttää? Itteä vaan huijaa. Mutta vapaa-ajasta suurin osa on menny kalastuksen ja luonnossa olon parissa, joten se on pätevä syy omasta mielestä. Syömisessä tosin olisi kesän aikana voinut panostaa enemmän terveellisyyteen ja monipuolisuuteen. Notskilla paistettu makkara ja pikku korvapuustit nokipannu kahvin kanssa on vaan liian hyvää :D
No tämä päivä on taottu päätä seinään ja tehty päätös. Rakensin itselleni suunnitelman, jossa on tavoite. Nyt kun meidän perhokalastukausi on ohi, niin keskityn omaan hyvinvointiin.  Tietenkin myös ystävien ja perheen kanssa yhdessä oloon.
Suunnitelma on tämä:
Ruoka on monipuolista ja säännöllistä. En käytä kolmivuorotyötäni tekosyynä epäsäännölliseen ruokavalioon, koska vuorotyössäkin PYSTYY syömään säännöllisesti. Sokeria vähennän roimasti pois! Sillä sitä on tullut syötyä aikas paljonki, mutta herkuttelu päivän sallin itselleni. Juon paljon vettä!
Urheilu/ kuntoilu menisi näin ikäästi; Salitreeniä olisi 2x viikossa eli voimaharjottelua. Loput päivät on pyhitetty pyöräilylle, uimiselle, lenkkeilylle/samoilulle, laskettelulle, jumpille yms. Lepopäiviä pidän pari viikossa. Kuntoilut rupian laittamaan ihan kalenteriin, että varmasti tulee tehtyä. Jos jää tekemättä tunnen syvän piston sydämessäni :D En aijo antaa armoa itselleni, mutta omaa kehoa pittää kuunnella. Lenkkeilyltä en tietenkään välty, sillä Kaaos pittää siitä huolen joka päivä.
Aijon nukkua kunnolla! Yritän, että tunti ennen nukkumista olisi telkkarit, kännykät ja läppärit kiinni. Sillä tämä sininen valo, joka älylaitteista, telkkareista yms. tulee ei ole meidän keholle hyväksi ja varsinkaan ennen nukkumaan menoa. 

Tavoitehan on tietenkin yksinkertainen. Itsellä on hyvä olla, jaksan ja olen iloinen.
Aijon päivitellä tätä tavoitettani tänne väliajoin. Ja voin sanoa, että jotain spessua on tulossa itselleni syömisen ja hyvinvoinnin saralla enemmänkin ;) Siittä infoilen myöhemmin.
Mutta...!

Päiviön polun alussa oleva kyltti.

Synttäripäivä meni mukavasti muuten. Aamupalan jäläkeen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin tutkimusmatkalle. Utsuvaaran risteyksen jälkeen kun ajaa alaspäin tulee aidassa "reikä" ja siinä on kyltti: Levikeskus ja Sammun tupa. Olen pitkään halunnut käydä katsastaan tämän reitin ja tänään tein sen.
Polku oli nimeltään "Päiviön polku", joka meni taalovaaran juurelta. Voin sanoa, että ei ollu mitenkään kovin fiksua pyörän kanssa lähtä reitille. Yli puolet matkasta talutin pyörään. Reitiltä viimeset 400m sain ajaa ja kelkkareitiltä kotiportaille n. 1km verran sain ajaa. Muuten reitti oli kivikkoista nousua ja laskua. Nyt kun se on katsastettu niin seuraavalla kerralla menemmä koko perheen voimin jalakasin.
Pyöräilyn jäläkeen syöpäsin ja aloin nukkumaan. Yön vietän töitten parissa.

<3: Piia

Ps: LuontoÄiti pisti tänään kunnon loimut taivaalle meille kaikille tämän päivän synttärisankareille :)
Tässä vielä muutama muukin patikointilenkki Levin tuntumassa.

Päiviönrinteen maisemat. Kotijokemme.

Tälläisiä kylttejä oli koko matkan ajan.

Meidän koti metsästä päin <3

Kausi is finito! Kaput! ohi on!

Meidän kausi loppui parisen viikkoa sitten Levijoelle.
Molemmat olimme tuskissamme ja halusimme vielä kerran joelle. No kävimme katsastamassa Ounasjoen kotirantamme ja totesimme, että vesi on korkealla ja virta kova ettemmä edes yritä. Tyytyimme paistamaan makkarat laavulla.
Janne etti meille hyvän paikan Levijoesta ja lähdimmä sinne. Ajaessa levijoen yltä totesimme, että onpas vesi korkealla, että saa nähdä... Ajoimme automme muoniontien varteen sähkömuuntamon pihaan. Janne sanoi, että lähdemme tästä kävelemään suoraan linjoja pitkin n. 1km verran. Eräkoira Kaaos matkaan ja menoks. Pääsimme 100m tuli oja, pääsimme sen yli ja jatkoimme matkaa. Sanoin jo Jannelle, että aika vetinen tämä meijän reitti... No toiset 100m ja tuli suo. Mietimme jo että käännymmekö takaisin, mutta sitten päätimmä mennä etteenpäin. Muutama askel ja upposin suon silmään, josta Janne repi minut ylös. Siinä vaiheessa päätimme palata autolle.
Autolla Janne etti meille uuden paikan samaisesta joesta ja sinne päätimmä mennä.
Muutama kilsa muoniontietä ja pellon reunusta pitkin joelle. Päätyimme jonnekkin piilopirtin pihalle. Olimma saaneet pellon reunalla olevan talon väeltä luvan ajaa sinne, joten auto parkkiin ja kalalle.
No... Kun pääsimmä joen varteen niin totesimme, että meijän kausi oli tässä. Uitimma huvikseen muutamaa kuulapäätä vedessä saamatta mittään ja rämmimme koski spotille ihailemaan tulvaa.
Haikeaahan se oli lopettaa kausi kuin seinään, mutta minkäs teet... Luontoäiti on arvaamaton.

Tulvajoki

Seuraavana päivänä lukkiin Lapin Kansasta, että vesi on yllättävän korkealla tähän aikaan vuodesta Lapissa, että alamme hipomaan tulva rajaa. Eikä se loppujen lopuksi ollut yllätys kun järellä alkoi miettimään, että olihan täällä nyt tuota vettä satanu aika reippaasti.

Nyt iloisin mielin odotamme talavea. Pilkkikauden alkamista, keskitymme perhojen sitomiseen, revontulien kuvaamiseen, reenaamiseen ja etenkin mie odotan laskettelu kautta!
Tännään salille mennessä parkkeerasin auton eturinteiden eteen ja voi pojat ku hypin riemusta! Rinteitä lumetetaan! WOOP WOOP! Kävin jo intersportista kyssyyn millon saan tuua kantit terotettavaksi suksista ja lupasivat parin viikon päästä.

Lumen tykitys alkoi tänään!

Pakkanen paukkuu jo -10, joten meidän osalta perhokamat on kaapissa odottamassa ens kautta ja talvivaatteita vaihdetaan tilalle.
Tästä etteenpäin saattekin postauksia perhoista, salireeneistä, reissuista, ajatuksista, uusista hankinnoista ja yms.
Kiitos Ahti tämän kesän kaloista!

-Piia & Janne-